Ihana kesä!

Voi että mä saan voimaa näistä aurinkoisista päivistä! <3 Tänään tosin on pilvistä, mutta kuitenkin :) Viime vkolla tuli ulkoiltua enemmän kuin varmaan moneen viikkoon yhteensä. Toki kauniin ilman lisäksi vaikuttaa se, että olo alkaa pikkuhiljaa kohentua ja pahoinvointi vähentyä, niin jaksaa taas ihan erilailla. Ja Sienna nauttii niin valtavasti kun mennään paikasta toiseen, joutui sekin raukka viihtymään sisällä niin pitkään. 

Viikonloppukin oli kiva, tosin ei jääkiekon osalta :P Käytiin molempina päivinä ulkoilemassa, Hämeenpuistossa katsastamassa Ruokatori ja eilen Hervannassa jossain lastentapahtumassa mikä oli kyllä aika lattea. Illalla Sienna ja M kävi vielä "seikkailulla", niin kuin Sienna nimittää nykyään melkein kaikkia reissuja :D Tuossa lähistöllä kävivät pyörimässä ja kyllä riitti äitille kerrottavaa pienellä tytöllä kun tulivat takaisin :) Odotan kyllä niin M:n kesälomaa. Ihan vaan sitä yhdessäoloa. Jotenkin tahtoo nyt kauheasti tänä kesänä tehdä Siennan kanssa kaikkea kivaa, kun vielä saa nauttia yksinään meidän jakamattomasta huomiosta. M:lla on onneksi yhteensä viisi vkoa kesälomaa, juhannusvko ja sitten heinäkuun puolesta välistä kuukausi, niin ehtii tehdä kaikenlaista. 

Kesään mahtuu oman veljeni ja M:n veljen häät ja sitä myöten muutamat polttarit. Ensimmäiset ovat jo tossa muutaman vkon päästä koko vkonlopun kestävät, onneksi pikkusisko lupasi tulla mun ja Siennan seuraksi, kun tuo yksinolo ei oikein ole mun vahvimpia puolia. Sitten varmaan jossain vaiheessa otetaan mummola tukikohdaksi ja sieltä käsin voisi sitten käydä reissut Muumimaailmassa, isomummoloissa ym. Loppukesästä päästään loisimaan veljen asuntoon kun lähtevät häämatkalleen, sitten pääsee kattelemaan tuota pääkaupunkiseudun vilinää. Kämppäkin tosin pitäisi saada myyntiin nyt mahdollisimman pian, ja täällä olisi kaikenlaista tehtävää, että tämän saa näyttökuntoon. Joten ihan pelkkä lomailu ei onnistu, pitäis kai vähän hommiakin paiskia.

Mahan kanssa voidaan edelleen suht paksusti. Pari vkoa sitten tunsin pieniä liikkeitä muutaman kerran, mutta nyt ei enää tunnu. Mulla on istukka edessä tällä kertaa ja se vissiin vaimentaa aika tehokkaasti. On nyt varmaan kasvanut sen verran isoksi, että ei enää tunnu mitään. Mä niin odotan, että alkaisi tuntua! Se tekee niin paljon turvallisemman olon sitten. Doplerihan mulla on, sillä oon kuunnellut ehkä n. kerran vkoon, niin saa itselleen taas rauhallisen olon, siellä se adhd-mukula vetää kauheeta kyytiä aina ja sykkeet kuuluu hyvin :)

Kiukkuilu ja pahantuulisuus kuuluu valitettavasti näköjään tähän raskauteen.. voi miesparkaa :/ Toisaalta oon myös huomannut, että en stressaa asioista ihan niin pahasti kun normaalisti. Mikä on oikein tervetullutta vaihtelua! Itkuherkkä olen myös, noi lätkän MM-kisat esim. oli aika paha rasti :D Mutta siis ihme surkukohtauksia tulee kyllä välillä muutenkin. Tossa pari iltaa sitten tuli ekan kerran semmonen kauhea fiilis Siennan puolesta, että kohta se joutuu tottumaan niin erilaiseen elämään. Syyllisyys siitä, että viedään siltä se ainoan lapsen paikka. Toisaalta kyllä nimenomaan Siennan takia tässä toista haluttiin, meillä kun molemmilla on sisaruksia jotka ovat supertärkeitä. No, kyllä mä näitä fiiliksiä odottelinkin, tosin en näin aikaisin :)

Tänään ois hyvää aikaa siivoilla vaikka, kun on pilvinen päivä eikä tuo ulkoilu niin houkuta. Mutta ei, en mä saa persustani irti tästä koneen edestä. Tai no, välillä luetaan satukirjoja, ja sitten mä palaan taas tähän. Ehkä tää päivä tästä vielä lähtee käyntiin :)

Ei niin hyvin alkanut äitienpäivä...

Mummolassa ollaan ja täällä nukutaan Siennan kanssa samassa huoneessa. Se heräsi tosi aikaisin jo itkeskelemään ja otettiin se meidän viereen. Sillä lopputuloksella, että mä silittelin sitä sitten reilut 40min ja pidin hiljaisena, että M sai nukkua. Sen jälkeen nousi sitten edelleen huonolla tuulella likan kanssa ja mä jäin vielä nukkumaan pariksi tunniksi, mutta sekin pari tuntia oli inhottavia painajaisia täynnä. Ja sitä ennen pillitin hormoonihuuruissani silmät päästäni. Ei siis niin kauhean kivasti alkanut tämä äitienpäivä.. No, ehkä se tästä vielä paranee, toivottavasti. Jokatapauksessa, Sienna toivottaa tämän kuvan myötä kaikille ihanille äideille ihanaa äitienpäivää :)

Ajatukset solmussa

Ei siis sinänsä mitenkään vakavalla tavalla, mutta päässä pyörii vaan miljoona asiaa. Teki mieli kirjoitella tänne jotain, mutta nyt oon jo 10min tuijottanut tätä tyhjää sivua. Ei yhtäkään järkevää lausetta päässä.

Mahan kanssa täällä voidaan edelleen paksusti. Liiankin paksusti, nyt pitäis oikeasti alkaa kattomaan tota ruokavaliota, ettei käy niinkuin viimeksi.. Mä oon yleensä ihan suklaaholisti ja kaikki makea maistuu. Se on nyt jäänyt kokonaan pois, tosi outo fiilis tälläselle joka vois elää suklaalla yleensä.. :) Suolainen sitten maistuu senkin edestä. Tortilloja voisin vetää monta kertaa vkossa, nachoja on syöty, 

pizzakin maistuisi ym.ym. Ja vastapainoksi sitten vichyä ja satsumia menee valtavat määrät.

Viime tiistaina oli neuvolalääkäri, siellä kaikki hyvin, ei mitään sen kummempaa. Seuraava neuvola kesäkuun 11. ja rakenneultra sitten juhannuksen jälkeen maanantaina. Sitä kyllä odotan kovasti. Toki, että näkee onko kaikki siellä hyvin ja kohdillaan, mutta paljon myös sen takia, että toivon sukupuolen selviävän. Tahtoisin ostella jo kaikenlaista, mutta en halua mitään neutraalin väristä. Mitään oloja ei kyllä oikein ole suuntaan eikä toiseen. Oireet aika samanlaista kun Siennasta, paitsi tuo makeanhimon puuttuminen. Siennasta olin alusta asti täysin varma, että tyttö tulee.

Tuohon painon kanssa taisteluun auttaisi myös toki liikunta. Edes jonkunlainen liikkuminen. Nyt kun on ollut tuota pahoinvointia monta vkoa, niin pahimpina viikkoina ei olla käyty edes pihalla montaa kertaa, saati sitten kävelty yhtään mihinkään. Nyt on ihanaa kun olo alkaa pikkuhiljaa parantua ja kelitkin on kauniit. Onkin jo puistoiltu muutamana päivänä ja nautittu auringosta :) Tässä pikku-apinat odottamassa puistoon lähtöä, Sienna ja ystäväni lapsi Rafael :)

 

Nyt mun sekavaan pääkoppaani eksyi myös mietteet tän tulokkaan kummista/kummeista. En tiedä ketä pyytäisin ja saan siitäkin jonkun ahdistuksen nyt päälle. Ihan kun se nyt olisi mitenkään kovin ajankohtainen asia vielä.. Pikkuveli morsiammensa kanssa on Siennan kummeina. Seuraavatkin tulevat varmaan omasta suvusta/ystävistä, miehen suvussa kun ei kummiperinnettä ole, joten ei ole heille mitenkään merkityksellinen asia. Ja tahtoisin tulevien kummien kuitenkin tietävän, että on tärkeä asia meille. Tai no mulle lähinnä.. :)

Mutta ehkä mä ehdin sitä vielä pohtia.

Huomenna lähdetään miehen vanhemmille pariksi päiväksi. Ihanaa vaihtelua arkeen, Sienna rakastaa isovanhempiaan kovasti ja viihtyy siellä tosi hyvin ja itselle se on aina vähän semmoista pientä lomaa, kun ei tarvitse miettiä ruoanlaittoja tai siivoamisia tai muuta, saa vaan olla :)

Katsotaan jos saisi vähän kuvasaastetta aikaiseksi siellä mummolassa, niin saa tännekin tuoretta materiaalia!

Musta tulee taas valtamerilaiva

Tän mahan koosta päätellen.. Siennasta se kasvoi myös tosi ajoissa komean kokoiseksi ja valitettavasti loppuun mennessä tooooosi komean kokoiseksi. Nyt on niin kovin eri lähtötilanne, lähtöpaino raskauteen oli kuitenkin melkein kolmekymmentä kiloa enemmän kun viimeksi.. Ei siis samalla tavalla voi vertailla mahan kasvua, kun kroppa on aivan erilainen. Mutta niin tai näin, toi kumpu on jo valtava! Ehkä mä laitan teille kuvan tän postauksen loppuun, niin ymmärrätte mistä puhun :)

Siitä kummusta puheenollen, mun tän hetkinen iso päänvaiva: äitiysvaatteet. Niitä oli jo viimeksi vaikea löytää, housuja siis lähinnä, kun olen niin pitkä. Nyt kun lisätään siihen vielä helvetisti paksuutta, niin alkaa olla lähes mahdoton tehtävä. Eilen onneksi posti toi vihdoin yhdet, jotka nyt edes jotenkuten menettelee. Vähän isot nuo ovat, mutta ei niin paljoa, että kannattaisi vaihtaa kokoa pienempään, luulen. Ärsyttävää kun ei pääse kokeilemaan, säätämistä sitten tilailu ja palauttelu. Kalliitkin nuo oli, 65e. Jossain tarjouksessa olivat vielä. Mä oon ollut aina pihi maksamaan farkuista ja varsinkin äitiyssellaisista, kun käyttöaika on kuitenkin niin lyhyt. Mutta näillä nyt mennään, luultavasti joutuu tilata vielä toisetkin kalliit sieltä, jos ei muita löydä. 

Legginsejä ja tunikoita ja mekkoja löytyy onneksi reilummin, odottelenkin että tuo kesä tuolta alkaa kunnolla, niin ei tarvitse niin miettiä, kaappiin kasa mekkoja niin pärjää jo pitkälle :)

Tänään oli luksusta, olin kaupungille varmaan nelisen tuntia IHAN YKSIN! Kiertelin muutamat kirpparit läpi, mitä en ole tehnyt piiiitkiin aikoihin. Kauheeta saalista ei mukaan tullut, Siennalle yksi kesätunika ja itelle yhdet äitiyslegginsit ja muutama paita. Jalat huutaa hoosiannaa ja väsymys on kova, mutta oli se kivaa :) Täytyisi useammin käydä.

Illalla tulis sitten taas lätkää, nachot ja dipit valmiina odottamassa :) Eilen katsottiin myös ja huomasin, että tuskasta tulee näistä kisoista näin raskaana ollessa.. Mä muutenkin eläydyn vähän liiaksi noihin aina, nythän mä pillitin jo jos joku _meinasi_ tehdä maalin.. :D Nenäliinat siis valmiiksi!

Ainiin, tässä nyt tää luvattu kuva sitten.. eilen otettu, eli vkoja kuvassa 13+3. 

Repikää siitä sitten huumoria.

Nyt EI ole maanantai!

Mun systeemit meni nyt ihan täysin sekaisin ton vapun takia. M (eli tuo mieheni, saa kulkea tästä lähtien noinkin mielikuvituksellisella nimellä) oli tietysti vapaalla ja oli ihan sunnuntaifiilis. Joten olen vakuuttunut, että tänään on maanantai. Äsken tuli kauhea paniikki, että apua mun piti mennä tänään kaverille kylään ja unohdin! Mutta ei, se on vasta maanantaina.. Eilen multa jäi Greyn anatomia katsomatta (noooooouuuuuuu!), koska mä olin siinä sunnuntaissa ja M ei mennytkään salille illalla niinkuin normaalisti. No, ehkä mä tässä päivän mittaan totun ajatukseen. Huomenna viimeistään tajuan asian, kun alkaakin viikonloppu :)

Vappuaattona juhlittiin hurjasti, join pari pulloa vichyä ja söin vähän nachoja ja katsottiin pari jaksoa Hemlock Grovea (ei lainkaan huonompi uusi tuttavuus!). Ja mentiin nukkumaan suht ajoissa. Kaukana nuoruusvuosien vapuista :) Eilen oltiin sitten liikenteessä, aamupäivästä lähdettin vapputorille. Suht nopeasti tuli se kierrettyä läpi, rattaiden kanssa siellä noin miljoonien muiden rattaiden seassa pienissä väliköissä.. ei ehkä kaikkein parasta mun ei niin hyville raskaana olevan hermoille... 

Sitten siirryttiin Tallipihalle jossa oli mainostettu olevan Lasten Vappu. Joo, olihan siellä poniratsastusta mihin oli järkyttävä jono, joku oravahahmo jota sai käydä halailemassa ja no, siinäpä se suurinpiirtein. Joku lasten jumppahetki siellä oli missä Sienna kävi heilumassa. Mutta kaikenkaikkiaan aika pettymys. Hyvä puoli reissussa oli se, että kun olen pähkäillyt pääni puhki tuplarattaita miettiessä, niin tuolla niitä näkyi valtava määrä, pääsi vähän vakoilemaan.

Sitten käytiin Pancho Villassa syömässä kavereiden kanssa, se ehkä olikin reissun kohokohta :) Mä syön siellä aina saman, aurajuustohampurilaisen. Ja nyt en sitten ollut varma, että saanko sitä raskaanaollessa syödä. Siinä on aurakastiketta. Söin sitten kuitenkin, hyi mua. Hyväähän se taas oli :) Syömisen jälkeen käytiin ostamassa Siennalle hieno ISO Lumikki-pallo, joka kesti ehjänä noin 200m.. Mutta ei se mitään. Sienna oli jo ihan yliväsynyt ja tässä vapputunnelmia kun päästiin kotiin :)

 

Illalla syötiin vielä liikaa ja vyöryttiin telkkarin kautta nukkumaan. Siinäpä se vappu :)

Toivottavasti kaikilla oli mukavaa!

I'm Back!! (pienen yllärin kera)

Mun lupaava bloggarinurani kuivui kasaan ennen kun ehti kunnolla alkaakaan... Anteeksi.

Mutta mulla on aikuisten oikeesti hyvä syy (ainaki semmonen melkohyvä..) siihen, että en ole kirjoitellut!

Vajaa vko edellisen postauksen jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Sen jälkeen mun elämä on koostunut pahoinvoinnista, väsymyksestä, pahoinvoinnista, kiukkuperseilystä, pahoinvoinnista, vatsan kasvatuksesta, pahoinvoinnista ja pahoinvoinnista. 

En tahtonut asiaa täällä kertoa, koska tätä lukee joitain tuttuja ja tahdoin raskauden pitää salassa alkuvaiheen, kunnes sai varmuuden, että siellä jotain on. Ja jotenkin tuntui sitten supertyhmältä koittaa kirjoittaa tänne jotain puutaheinää, kun oikeasti koko arki ja elämä alkoi pyöriä näiden olotilojen ympärillä.

Joten pahoittelut hiljaisuudesta, nyt mä palaan takaisin :) 

Aiheet ehkä alkaa sivuta enemmän raskautta ja kaikkea siihen liittyvää. Painonpudotus, kunnon semmoinen siis sai nyt jäädä. Mutta kyllä tässä tarttis silti tosi tarkkana tuon painon kanssa nyt olla. Neuvolassa juteltiin, ja tavoite olisi pitää paino synnytykseen asti samoissa lukemissa. Aluksi tuo putosi muutamankin kilon pahoinvoinnin seurauksena kun ei mikään mennyt alas, nyt sitten valitettavasti ollaan jo muutama vko oltu siinä vaiheessa, että kokoajan olisi syötävä jotain, että se pahoinvointi pysyisi edes vähän aisoissa.. joten tiputetut kilot on kyllä tulleet takaisin :/ Onneksi vielä muutama sata grammaa ollaan miinuksella lähtöpainosta.

Esitellääs tässä nyt sitten tuo esikoinen samalla, teetettiin sille tuommoinen paita, jolla oli tarkoitus kaikille kertoa raskaudesta. 

No, kukaan ei tajunnut mitään, mutta tässä kuva nyt kuitenkin Siennasta :)

(ps. mun miehellä ei oikeesti oo ihan noin karvaset kädet kun mitä kuva muokkauksen jälkeen antaa ymmärtää ;D )

 

Me odotellaan täällä miestä töistä, sitten pitäisi lähteä tuonne ruokakauppahelvettiin kaikkien muiden kanssa, jotka ovat varmoja, että mitä luultavimmin kuolevat jos eivät osta tänään koko kauppaa tyhjäksi. Olisi pitänyt saada vapun ostokset tehtyä jo aiemmin, mutta ei auta. Sinne se on mentävä sekaan. 

Sitten kotiin ja hyvää ruokaa ja oleskelua, huomenna sitten vapputorille ja lounaalle ja illemmalla mies paistaa munkkeja, kivaa siis tiedossa.

Ihanaa vappua kaikille! <3

Turvonnut possu

Se minä olen. Kuten arvata saattoi, toissa viikonlopun juhlat jäi päälle ja koko viime viikko tuli ahdettua naamaansa kaikkea turhaa. Ja paljon. Ja nyt on morkkis ja turvonnut olotila, yyyh. Painoa napsahti 1,8kg lisää vkon aikana. 

Mutta ei auta itkut markkinoilla eikä missään muuallakaan. Taas kerran olisi siis ruotuun palaaminen edessä. Pistin jo kaikki mahdolliset viimeiset herkut miehen mukaan töihin, ettei vaan mitään jää kaappeihin. Mä pystyn suht helposti olla ostamatta mitään hyvää, varsinkin viikon-parin jälkeen aina, kun pahimmat makeanhimot on kadonneet. Mutta jos meillä kotona on jotain, just jostain juhlista jää yli tai muuta, niin ei. Päivän pari pystyn ehkä vastustamaan kiusausta mutta sitten ratkeaa. Joten kaapit on siis tyhjennetty!

Syömiset siis kuntoon tälle vkolle. Ja jos sitä sais jotain liikuntaakin ujutettua tähän arkeen taas, se on ollut jo pitkään hakusessa. Kävin ostamassa jotkut halvat salihousutkin, se ei ole siis enää hyväksyttävä tekosyy olla poissa salilta. Nyt arvon, että koska tuon mukulan kehtaa viedä salin lapsiparkkiin. Meillä siis (ehkä) säästyttiin siltä vatsataudilta. Sienna oksensi sen kaksi kertaa, viimeksi torstaina illalla. Meillä miehen kanssa on ollut hetkittäin huonovointisuutta, mutta ei vielä ole tullut ylös mitään. Eilen tosin mies valitteli sitten huonoa oloa ja istui osan iltaa vessassa, joten ehkä tässä ei nyt kannatakaan sitten vielä nuolaista.. 

Mutta nyt aamiaiselle! Sitten olisi tiedossa vähän siivoilua, ruoka pitäisi tehdä ja kai tuonne uloskin täytyisi lähteä vähän happea haukkaamaan. Mukavaa maanantaita kaikille :)

Viikon kuva

Tää kuvaa aikalailla ehkä fiiliksiä tämän viikon painonpudotuksesta, syömisistä ja liikunnoista...

Tosin voi olla, että se paino tipahtaa kohta ihan heittämällä, jos se oksutauti iskee mullekin.. 

Sienna oksensi eilen illalla tunti nukkumaanmenon jälkeen sänkynsä täyteen. Siinä sitten käytiin kylvyssä ja puunattiin sänkyä, onneksi meni ihan suht nätisti uudelleen nukkumaan. Yöllä mä heräsin jokaiseen pienimpäänkin ääneen, että nytkö. Mutta ei tullut enää mitään ylös. Nyt se veti kauheen kokoisen aamiaisen ja on juonut reilusti vettä aamun aikana. Joko se meni helpolla ohi, tai sitten kohta laatoitetaan koko kämppä uuteen uskoon.. Sitä odotellessa.

Sympaattista hermostoa ja oksennusta

Norovirusta on pyörinyt tuossa lähipiirissä jo hetken aikaa. Mä ehdin jo vähän hiljaa mielessäni riemuita, että se taitaa jättää meidät väliin. Mutta nyt en olekaan enää varma.

Sienna oksensi eilen illalla. Oli juuri syönyt valtavat määrät ja juonut kunnolla vettä päälle, minkä jälkeen mies pesi sen käsiä lavuaarissa roikottamalla sitä siitä vatsan kohdalta. Eli en nyt tiedä, oliko tuo oksennus sitten vaan sattumien summa, vaiko nytkö se sitten iski. Tämä päivä on mennyt ok, likka on syönyt ja ollut normaali, eikä ole mitään tullut ylös. Itsellä tuntuu olevan vähän huono olo, samoin miehellä oli eilen illalla, ja kuulemma tänään töissäkin. Mietittiinkin, että kehittääkö sitä vaan itselleen sellaisen semihuonon olotilan, kun on varma, että kohta se iskee..

No, eiköhän se tässä nyt sitten parin päivän sisään selviä, että iskikö vai ei.

Lääkäri soitti tossa tunti sitten. Oli siis puhelinaika varattuna, kun kävin viime torstaina verikokeissa ja sydänfilmissä. Juurensa tämä juontaa siitä, että viime lokakuussa miehen ollessa työreissulla ulkomailla mä sain jonkun ihmeellisen kohtauksen, joka kesti monta päivää. Närästystä, sydämentykytyksiä, paniikkikohtausta, näitä kaikki yhdessä vai mitä lie. Jokatapauksessa, kävin silloin lääkärissä kun tilanne meni yksi aamu todella pahaksi. Sydänfilmi oli ok, samoin muut kokeet. Sain Pariet-nimistä närästyslääkettä, mikä tuntuikin sitten pikkuhiljaa helpottavan. Seuraavat vkot aina välillä oli vähän kummallinen olo, mikä helpotti noilla lääkkeillä.

Sen jälkeen olen pari kertaa ollut juhlimassa ja molemmilla kerroilla nukkumaan mennessä on alkanut kamala sydämentykytys. Ei tule siis mitään rytmillisiä häiriöitä, ainoastaan todella todella nopea syke, eikä se meinaa mennä millään ohitse. Varasin sitten lääkäriajan näin kun viimeksi kävi. Kerroin sitten kaikki mahdolliset oireet, noiden lisäksi on ollut jo kuukausia ihmeellistä ahdistusta joka asiasta, mikä tuntuu ihan fyysisestikin. Musta on myös tullut todella arka tekemään mitään tai lähtemään mihinkään, kaikesta tulee valtava ahdistus ja stressi. Huolehdin ja murehdin ihme asioista. Hän kuunteli tarkkaan ja diagnoosiksi tuli yliaktiivinen sympaattinen hermosto. Se on hankala lyhyesti selittää, mutta jos jotain kiinnostaa, niin "yliaktiivinen sympaattinen hermosto" tai "sympatikotonia" googleen, niin saa vähän käsitystä. Mutta käytännössä mä siis käyn ihan ylikierroksilla, ahdistun ja stressaan kaikesta turhastakin ja se pitkittyy joka asiassa, ei meinaa pystyä rentoutumaan ja nollaamaan kaikkea millään.

Kävin tosiaan siis uudelleen sydänfilmissä ja verikokeissa. Ne oli ok lukuunottamatta maksa-arvoja. Viitearvot naisella ovat 10–45 U/l. Mulla ne oli lokakuussa 48 ja nyt 68. Alkoholia en ollut juonut moneen viikkoon, ei selity siis sillä. Ylipaino voi arvoja helposti nostaa, siinä siis mahdollinen selitys. Nyt kuitenkin sitten n. kolmen viikon päästä uusintatesteihin, katsotaan mihin suuntaan on tuo arvo liikkunut. Siihen asti pitää myös olla täysin juomatta alkoholia. Jos edelleen koholla, niin sitten ultrataan maksa. Toivon mukaan siellä ei nyt ole muuta, kun ylipainosta johtuvaa rasvaa minkä pitäisi helpottaa laihdutuksella ja liikunnan lisäämisellä.

Että semmoista kaikkea pientä kivaa.. Salillekaan en sitten uhoamisesta huolimatta päässyt. Niinkin huonosta syystä, että mulla ei ole salihousuja. Edelliset on näköjään rikki, eikä ole tällä hetkellä varaa oikein ostella uusia. Täytyy nyt tuota kaappia kaivaa, olisiko siellä mitään mikä ajaisi sitä virkaa kuun vaihteeseen asti. Eilen tein kuitenkin hyvänpituisen lenkin, ja järkyttävän raskaan, rattaiden työntäminen tuolla sohjossa oli suht mielenkiintoista puuhaa.. Ja huomenna on lenkkitreffit sovittu tuttavan kanssa. Jos siis se noro ei kerkeä ennen sitä.

No, tulipas tästä nyt negatiivinen postaus.. kaikesta huolimatta Ihanaa Ystävänpäivää kaikille Ihanille Ystäville <3 

Juhlat on juhlittu

Noniin, vihdoin ehtii tännekin kirjoitella! Juhlien järjestämisessä ja tietysti itse juhlimisessa meni sen verran aikaa ja energiaa, ettei tänne kerennyt.

Juhlat menivät mainiosti! Kiitoksia valtavasti kaikille ihanille vieraille <3 

Järkkäilyähän siinä toki oli, leipomista ja siivoamista yllin kyllin, kämppä kun oli suht kaaoksessa.. Mulla oli tarkoitus ottaa leipomuksista hienot kuvat tänne teille, mutta niinhän se sitten siinä kaikessa häslingissä unohtui :( Tässä kuitenkin pari huonompaa kuvaa croppailtuna illan muista kuvista.

Menussa oli siis tonnikala-rieskarullia, mustapekan tomaatti-sipulipiiras ja texmex-jauhelihapiirakkaa. Tuossa viimeisessä vähän soveltaen, maustettu Santa Marian Fajita-maustepussilla, ja tuota tulista&makeaa rahkaa ei enää myydä, me laitettiin kaksi maustamatonta maitorahkaa mihin sekoitettiin Estrellan Sweet Chili dippijauhetta.

Neljäs suolainen oli kana-pekonipiirakka. Makeina oli aprikoosi-suklaapalat, päällisenä Milkan pähkinämaitosuklaata, niihin koristeltiin sitten sulatetulla valkosuklaalla jotain kiireessä :) Lisäksi oli ricotta-donitseja. Näistä ei nyt tullut kuvaa, mutta tuossa kuva ensimmäiseltä kerralta, kun näitä tehtiin. Nämä sopii superhyvin kuoharin kanssa, kokeiltiin viime tai toissavappuna. Boolina oli pineapple-passion, mitä ainakin kovasti kehuttiin, ei ole liian makea. Mehuina meillä oli siinä Rybb&Deckersin appelsiini- ja ananasmehut. Tämmöisillä tarjoiluilla siis mentiin :) Ihmisiä oli yhteensä 13 ja syötävää ja juotavaa oli ihan reilusti. Kaikkea jäi jonkinverran yli, suolaista piirakkaa eniten. Mutta se oli vähän tarkoituskin, sitä vedeltiin sitten yöllä baarista tullessa ja aamulla aamiaiseksi :) Boolia oli myös reippaasti, paljon jäi yli. Toki kaikilla oli omia juomia mukana, ja iskipä tuo isäntä muutama vuosi sitten Mexicosta tuomansa Mezcal-pullonkin pöytään (iiiyyy, siellä on mato), eikä siitä sitten sen enempää.. :D

Aivan ihana oli nähdä kaikkia ja mielelläänhän noita olisi pidempäänkin katsellut, nyt jo ikävä kaikkia! Täytyisi kai enemmän järjestää jotain tällaisia. Eikä se sitä baariin lähtöäkään aina vaatisi, olisi kiva istua iltaa ihan tässä vaan kotosalla. 

Sienna oli hoidossa tosiaan miehen siskon luona ja siellä oli kaikki mennyt ihan hyvin. Eli tämäkin puoli siis hoidossa, illanistujaisia voisi siis ehkä järjestää tulevaisuudessakin, kun tuo kerran suostuu noin nätisti hoidossa olemaan :)

Sunnuntaina aamulla täällä oli vähän hiljainen tunnelma :D Itse en sitten loppujenlopuksi paljoa juonut, joten säästyin krapulalta. Monet muut sitten joivat ehkä munkin puolestani ;) Pikkuveli morsiammensa kanssa oli meillä yötä ja pikkusisko poikaystävänsä kanssa valui huonovointisena hotellilta puolenpäivän aikoihin. Sienna palautui ennen yhtätoista kotiin kaikkia krapulaisia ilahduttamaan :)

Nyt on tyhjä olo. Parin vkon ajan on noita pippaloita järkännyt, lapsen hoitoa, tarjottavia, siivoamista, majoituksia, omia vaatteita ja hiuksia, sitätätätuota. Nyt ei oikein tiedä mitä tekisi. Yhtäkkiä iskikin se arki taas vasten kasvoja, sama tylsä elämä jatkuu siis juhlien jälkeen :P

Tekemistähän kyllä olisi. Kämppä olisi tarkoitus myydä tai laittaa vuokralle tässä keväällä/kesällä, täällä olisi paljon siivoiltavaa ja pientä laitettavaa. Laihdutukseen pitäisi nyt päästä taas entistä paremmin kiinni, paluu ruotuun siis ruokailussa edessä. Kunhan ensin vedetään nuo loput piirakat tuolta kaapista tänään naamaan.. Salille ajattelin palata muutaman kuukauden tauon jälkeen keskiviikkona. Testaamaan, mitä Sienna tykkää lapsiparkista. Jos tykkää, niin voisi alkaa aamupäivisin siellä käymään. Tuo mieskin käy kolme kertaa vkossa salilla, niin ei menisi sitten ihan joka ilta siihen, että jompikumpi ei ole kotona.

Siennan synttäreihin tosin on vain kuukausi aikaa, joten kaipa se järjesteleminen kohta taas alkaa.. se siis siitä tylsästä ja rauhallisesta arjesta ;)